Ketunhautaintie tekee musiikkia, joka tuo mieleen kesän ensimmäisen lämpimän päivän, keltaisen emalimukin mökkipöydällä ja polun, jota pitkin juostiin paljain jaloin lapsuudessa. Yhtyeen kappaleet ammentavat suomalaisesta maisemasta ja muistojen kerroksista – ne ovat hyvän mielen nostalgisia tarinoita, joissa eletään hetkiä, jotka ovat ehkä tapahtuneet, tai ehkä vain kuviteltu.
Yhtyeen soundi rakentuu akustisen kitaran, harmonin ja perkussioiden ympärille, joita täydentävät lempeät syntikat ja välillä haikeat, välillä iloittelevat stemmalaulut. Musiikissa kuuluu vaikutteita suomalaisesta kansanmusiikista, 70-luvun lauluntekijäperinteestä ja kevyesti psykedelisestä pop-estetiikasta.
Ketunhautaintien kappaleet ovat kuin pieniä elokuvia: ne kuljettavat kuulijansa tuttuihin maisemiin, mutta näyttävät ne uudesta, hiukan utuisesta kulmasta. Lauluissa vilahtelee arjen kauneus, katoava hetki ja lempeä huumori – sävyt, jotka jäävät mieleen kuin lapsuuden kesän viimeinen valo.
TBD